Linnunpöntöt ovat olleet puistossa kesästä 2021 asti, mutta virallisesti Pönttöpuisto on avattu 4.5.2022
Pönttöpuisto on toteutettu yhdessä Lohjan Lintutieteellinen yhdistyksen, Hakki ry:n kanssa. Ainutlaatuinen luonto- ja retkeilykohteen tavoitteena on saada innostamaan ihmisiä liikkumaan luonnossa. Myös päiväkodit sekä koulut pääsevät hyödyntämää puistoa opetusmielessä. Puistosta löytyy kivoja tehtävärasteja lintuihin ja luontoon liittyen. Puistossa näkyy monen monta visertäjää ja puistoon on kiinnitetty heitä varten noin 50 linnunpönttöä. Alueella on oma opastaulu, jonka löytää Harjun nuotiopaikan lähettyviltä.
Pönttöpuisto sijaitsee Harjulla, Marjutin lenkin ympäristössä.
Auton voi jättää Harjun hiekkakentälle tai jäähallin parkkipaikalle (Rajavartiostonkatu 1). Marjutin lenkille pääset ensin jäähallin kulmalta lähtevää polkua pitkin. Polku tulee kilometrin verran Harjun nuotiopaikalle, jonka läheisyydestä löytää ison Infotaulun pönttöpuistosta.
Puisto on toteutettu yhdessä Lohjan lintutieteellisen yhdistyksen, Hakki ry:n kanssa.
Lähde Marjutin lenkille, pönttökierrokselle. Reitin varrella on noin 50 linnun pönttöä. Pöntöissä on erikokoisia lentoaukkoja. Pienin aukko 32mm sopii hyvin tiaisille, esim. talitiaisille, keskikokoinen 45mm vaikka käenpiialle ja suurin 65mm leppälinnulle. Kolopesijöiden lisäksi harjullla voit kuulla ja nähdä monenlaista visertäjää. Reitillä kulkiessasi voit kuulla kauniita huilumaisia sointuja mustarastaan esittämänä. Myös pajulinnun surumielinen sointu soljuu monien tunteisiin mutta pirteyttä kaipaaville esittää moni peippokoiras tuttua kesäistä säettään. Kesäkuun alusta lähtien aikaisten pesijöiden linnunlaulu alkaa laantua pesinnän edistyttyä emojen keskittyessä ruokkimaan poikasiaan. Tällöin emot herkästi myös varoittelevat kulkijoista, joten ethän viivy tällöin aivan pesien äärellä turhan kauaa, lintuja voi tarkastella kiikarilla vähän kauempaakin.
Tutki kierroksella mitä ihmeellistä luonnosta löytyy. Kierroksella on muutama tehtävä lintuihin ja luontoon liittyen, osaatko sinä vastata niihin?
Lohjan maisemaa hallitsee lounaasta koilliseen suuntautuva Lohjanharju – oikeammin reunamoreenimuodostuma, joka erottuu maisemasta mäntyisenä vyöhykkeenä ja selvästi muuta ympäristöään korkeampana selänteenä.
Lohjanharju syntyi noin 11 000–10 000 vuotta sitten, kun perääntyvän mannerjäätikön reuna pysähtyi pidemmäksi aikaa paikalleen lähinnä ilmastollisten seikkojen takia. Vetäytyvän jäätikön reuna ei ollut yhtenäinen, vaan se oli jakaantunut erilaisiin kielekehaaroihin. Lohjalla vaikutti Itämeren kielekehaara. Jäätikkökielekkeiltä virranneet sulamisvedet kuljettivat mukanaan kaikenlaista ainesta, jonka materiaali vaihteli ajallisesti virtausten ja sääolosuhteiden mukaan. Sulamisvesien mukana kulkeutunut aines kerrostui hiljalleen kasvaen lopulta suureksi reunamoreenimuodostumaksi. Tämä muodostuma on viralliselta nimeltään Ensimmäinen Salpausselkä. Lohjan kohdalla muodostuma on saanut oman nimensä Lohjanharju, vaikka se ei siis ole syntytavaltaan varsinainen harjumuodostuma.
Lohjanharju on muodostunut paikoin 20–60 metriä paksuista sora- ja hiekkakasoista. Tämän ovat todenneet myös alueen monet sorankäyttäjät. Nykyään Lohjanharjun vielä yhtenäiset osat kuuluvat Suomen Natura 2000 -ohjelmaan, mikä takaa niiden säilymisen myös tuleville sukupolville.
Paksut, mutta hyvin vettä läpäisevät maakerrokset synnyttävät runsaat pohjavesivarannot. Pohjaveden laatu on erinomaista, sitähän lohjalaiset nauttivat juomavetenään. Tätä harjun pohjavettä kannattaa myös varjella saastumiselta! Paikoin pohjavesi pulppuaa maan uumenista esiin lähteissä. Tunnetuimmat niistä sijaitsevat Porlan entisillä kalanviljelyaltailla, jotka täyttyvät vielä nykyäänkin Lohjanharjun raikkaasta ja kirkkaasta pohjavedestä. Luonnontilaisia lähteitä on enää jäljelllä vain muutamia, yksi niistä sijaitsee Porlan lehdossa.
Lohjanharjun kasvillisuus on pääasiassa kuivaa tai kuivahkoa mäntyvaltaista kangasmetsää, jossa ohuen ja happaman kangashumuskerroksen alla on heti kivennäismaata kerroksittain ns. podsolimaannoksena. Pohjakasvillisuuden muodostaa tavallisesti yhtenäinen seinäsammalpeitto ja kuivemmilla pinnoilla myös mm. poronjäkälä. Hyvin erottuvana kenttäkerroksessa vallitsevat varpumaiset tavallisesti puolukka ja kanerva. Lohjanharjulla paikoin kuusi on valtaamassa alaa, jolloin kuusia on tietoisesti alueelta vähennetty. Rehevimmillä, harjun varjoisimmilla reuna-alueilla tuoreissa kangasmetsissä kuusetkin luonnostaan viihtyvät paremmin mustikan hallitsemassa kenttäkerroksessa. Varsinkin kaupungin keskustan puoleisella harjun lounaisrinteessä mustikan lisäksi esiintyy myös monia kukkivia ruohovartisia kasvejakin.
Hienoimmat ja arvokkaimmat kukkakedot löytyvät valoisammilta harjun paahteisilta rinteiltä. Lohjanharjun erikoisuus on keltakukkainen pohjanmasmalo, jota tavataan runsaimmin Lohjanharjuntien varsilta. Lenkkeilijä voi myös törmätä kauniskukkaiseen sikojuureen, nuokkukohokkiin tai sarjatalvikkiin. Kannattaa siis pitää silmät auki Lohjanharjulla ulkoillessa!
Lohjan liikuntakeskus on perustanut harjulle useita erimittaisia reittejä kuntoilijoille. Kuivemmilla alueilla maasto on herkkä kulumaan, jolloin on syytäkin seurata näitä valmiita polkuja ja reittejä. Yksi näistä reiteistä on nimetty kultahiihtäjä Marjut Roligin (Lukkarinen) mukaan Marjutin lenkiksi.
Tälle noin kilometrin mittaiselle reitille on perustettu Pönttöpuisto. Reitin varrella on n 50 linnun pönttöä. Pöntöissä on erikokoisia lentoaukkoja. Pienin aukko (32 mm) sopii hyvin tiaisille, esim. talitiaisille, keskikokoinen (46 mm) vaikka kottaraiselle ja suurin (70 mm) leppälinnulle. Leppälinnun pesään saattaisi myös käki käydä munimassa, joskin taajamien liepeilläkin lienee aika harvinaista. Ja saattaa hyvin olla, että kolopesijänä tunnettu orava myös voi valloittaa joitakin pönttöjä, tarvitseehan oravakin suojaa ja asuntoa kasvaville poikasilleen.
Kolopesijöiden lisäksi harjulla voit kuulla ja nähdä monenlaista visertäjää. Reitillä kulkiessasi voit kuulla kauniita huilumaisia sointuja mustarastaan esittämänä. Myös pajulinnun surumielinen sointu soljuu monien tunteisiin mutta pirteyttä kaipaaville esittää moni peippokoiras tuttua kesäistä säettään. Touko-kesäkuu on aktiivisintä pesintäkautta useimmilla linnuilla ja jotkut, kuten tiaiset aloittavat vielä uudenkin pesinnän kesän aikana jolloin poikasille riittää vielä ravinteikkaikasta hyönteisravintoa ihmisten talviruokinnan jatkeeksi. Parhaimmillaan pääset tapaamaan kenties jopa kulorastaan, jolle tämä harvapuustoinen harjumaasto voisi tarjota myös oivallisen pesäpaikan..Kulorastas tekee pesän korkean puun oksan haaraan. Peipolle kävisi varmaan parhaiten hieman matalamman koivun oksanhanka, mutta sekä peippo että maanpinnan kätköihin pesivä pajulintu eivät nyt ole niin vaativia pesäpaikan suhteen. Pääasia, että niillekin löytyy ravintoa omalta reviiriltä riittävästi. Metsäpolulta voit tavata keväällä ja alkukesällä vielä punarinnan tai laulurastaankin lauleskelemassa. Tähyilepä erityisesti puun latvoihin, voit siellä nähdä myös metsäkirvisen laululennollaan.
Kesäkuun alusta lähtien aikaisten pesijöiden linnunlaulu alkaa laantua pesinnän edistyttyä emojen keskittyessä ruokkimaan poikasiaan. Tällöin emot herkästi myös varoittelevat kulkijoista, joten ethän viivy tällöin aivan pesien äärellä turhan kauaa, lintuja voi tarkastella kiikarilla vähän kauempaakin. Korppi ja varis lentelevät metsän päällä ahkerasti raakkuen.
Kaiken kaikkiaan Lohjanharjulta on tavattu jo noin 30 eri lintulajia, suurin osa pesivänä. Eikä siinä varmaankaan ole kaikki. On siis Lohjanharjullakin mistä valita, jos mielii lähemin tutustua lintujen mielenkiintoisesta elämästä omia havaintoja tehden.
Tekstin on kirjoittanut Risto Murto sekä Aki Mettinen
